Aristoteles: Runousoppi

- on syntynyt luentomuistiinpanoista Lykeionin filosofikoulussa Ateenassa 330-320-luvuilla e.a.a.

- vaikutti huomattavasti eurooppalaisen kirjallisuuden kehitykseen uuden ajan alusta lähtien ja vaikuttaa vahvasti edelleen, mm. nykyisissä hollywood-elokuvissa

Kirjan komediaa ja mahdollisesti satiiria käsittelevä (jälkimmäinen) osa ei ole säilynyt. Ensimmäisen osan pääaiheena on tragedia ja sen ohella epiikka. Teos on toisaalta ainutlaatuinen kirjallisuuskriittinen tutkielma ateenalaisesta tragediasta, toisaalta erinomainen käytännön opas kirjailijoille. Mutta Aristoteleen lähestymistapa on filosofinen, joten kirjassa keskitytään runoilijan taitoon, ei näyttelijän ja lavastajan taitoihin, joihin ateenalaiset kiinnittivät suurta huomiota arvostellessaan aikansa näyttämöteoksia.

Aihetta opiskellessa on syytä erottaa filosofialle ominaiset määrittelyt ja kokonaisuuden jakaminen osiksi, erittely. Toisaalta, perusasiat halliten, on mahdollista syventyä kirjoittajalle elintärkeään perustietoon ja ohjeisiin.

runouden alalajit eepos ja tragedia, samoin komedia ja dityrambi (laajasti ottaen usein myös huilun- ja kitaransoitto) ovat kaikki yleisesti jäljittelyjä (esittämistä), mutta ne eroavat toisistaan kolmessa katsannossa: ne jäljittelevät

yleisnimitystä vailla on jäljittelyn laji, joka käyttää yksinomaan kieltä, suorasanaisena tai runomittaisena, yhtä ainoaa mittaa tai useampia runomittoja yhdessä; ja on vielä runoutta, joka käyttää tanssirytmiä, säveltä ja runomittaa

Tehtävä. Miten nimitämme nykyään "jäljittelyä", joka käyttää yksinomaan suorasanaista kieltä?

Tehtävä. Miten nimitämme nykyään "jäljittelyä", joka käyttää yksinomaan runomittaista kieltä?

Tehtävä. Missä kuulemme esittävää taidetta joka käyttää sekä tanssirytmiä, säveltä että runomittaa? Missä näemme esittävää taidetta joka käyttää sekä tanssirytmiä, säveltä että runomittaa? Missä esityksissä "välineitä" käytetään yhtäaikaisesti? - Entä vuorotellen?

kun esitetään toimivia ihmisiä ja nämä ovat välttämättä joko kunnollisia tai kehnoja, heillä on paheita ja hyveitä, täytyy kuvattujen olla

tämä on myös tragedian ja komedian välinen ero; edellinen pyrkii esittämään ihmiset parempina kuin he nykyisin ovat, jälkimmäinen huonompina (naurettavina)

Tehtävä. Vertaa antiikin hahmoja uudempien draamojen henkilöihin. Minkälaisia nykyiset ovat yleisöön verrattuna? Anna esimerkkejä näytelmistä, filmeistä, televisiosarjoista.

jäljittelyn voi suorittaa kertomalla, joko ikään kuin muuttuen toiseksi henkilöksi kerronnassaan, tai niin että on itse kertoja eikä muutu (epiikka); toisaalta on mahdollista esittää henkilöt toimivina ja vaikuttavina: drama

Jäljittely on ihmiselle luontaista heti lapsuudesta pitäen, ja ihminen eroaa muista eläimistä siinä, että hänen halunsa jäljitellä on suurin; ensimmäiset tietonsa hän oppii jäljittelyn avulla.

Jäljittely tuottaa myös nautintoa: se, minkä katseleminen todellisena voi olla piinallista, miellyttää meitä kuvana, joka voi olla mitä todenmukaisin, esimerkkinä pedot tai raadot, ja - oppiminen on ihmiselle mieluisaa luonteensa mukaan. Vakavat runoilijat jäljittelivät aikoinaan arvokkaita ihmisiä ja heidän tekojaan, mieleltään kevyemmät puolestaan kuvasivat vähempiarvoisten tekoja. Jälkimmäiset kirjoittivat aluksi pilkkalauluja, edelliset vastaavasti hymnejä ja ylistyslauluja.

Tragedia syntyi improvisaatiosta, kuten komediakin. Edellisen loivat dityrambin esilaulajat, jälkimmäisen vielä monissa kaupungeissa arvostetut falloslaulujen esittäjät (vrt. Dionysoksen kevät- ja talvijuhlat).

Aiskhylos lisäsi ensimmäisenä näyttelijöiden lukumäärän yhdestä kahteen ja vähensi kuoron osuutta, niin että dialogilla tuli olemaan tärkein sija.

Kun oli hylätty lyhyet juonet ja mitättömät tarinat siirryttiin tragediassa käsittelemään merkitseviä aiheita, ja juhlava sanonta korvasi karkean ja naurettavan kielenkäytön, joka oli periytynyt satyyrinäytelmistä.

Alkuvaiheessa käytettiin runomittana trokeista tetrametriä, koska runoelma oli luonteeltaan satyyrinen ja tanssillinen, mutta kun dialogi tuli mukaan, luonto itse keksi sopivamman mitan: jambinen trimetri on (kreikan kielessä) lähimpänä puhuttua sanaa.

Tehtävä. Mieti lasten leikkejä ja niissä ilmenevää jäljittelyä. Miten niissä henkilöt esiintyvät toimivina ja vaikuttavina?

Tehtävä. Miten on nykyään laita aiheiden joiden katseleminen elävässä elämässä olisi mitä piinallisinta? - Esimerkkejä?

Tehtävä. Mieti suomen kielen rytmistä rakennetta ja siihen sopivaa runomittaa. Lainaa kirjastosta Edda ja tutki käännöksistä skandinaavisille kielille luontevaa runomittaa - vertaa suomalaiseen!

on kehnompien ihmisten jäljittelyä, ei kuitenkaan herjausta, niin että he olisivat kerta kaikkiaan pahoja, vaan häpeään saatettuina naurettavia. Tämä on eräs rumuuden laji ja liittyy johonkin puutokseen, vikaan joka ei aiheuta todella vahinkoa kantajalleen eikä tuskaa katsojille (koomillinen naamio).

Komediaan ei aluksi suhtauduttu vakavasti, joten ei tiedetä kuka otti käytäntöön naamiot, varusti komedian prologilla ja lisäsi näyttelijöiden lukumäärää, mutta juonen alkuperä kyllä tunnetaan.

Tehtävä. Mieti käsitystäsi komediasta ja vertaa sitä Aristoteleen näkemykseen. Onko länsimaisessa komediakäsitteessä tapahtunut muutoksia?

muistuttaa tragediaa sillä sekin jäljittelee arvokkaita kohteita ja on runomuotoista, mutta eeppinen runous käyttää yhtä runomitta ja sen esitystapa on kertova.

Eepos on ajan suhteen rajoittamaton, mutta nykytragedia käsittelee ainakin suurin piirtein yhteen vuorokauteen sisältyviä tapahtumia, vaikka aluksi aikakäytäntö oli samanlainen sekä tragedian että eepoksen kohdalla.

Se joka tietää milloin tragedia on hyvä tai huono, pystyy arvostelemaan myös eeppistä runoutta, sillä se mitä eepoksessa on, sisältyy tragediaan, mutta tragediassa on paljon sellaista, mikä eepoksesta puuttuu.

se käyttää eri muodoissa "sopivasti maustettua" kieltä teoksen eri osien vaatimusten mukaisesti

herättämällä sääliä ja pelkoa se tervehdyttää kyseiset tunteet: katharsis

koska jäljittely toteutetaan toimivien ihmisten kautta, täytyy sen olla nähtynä esityksenä kaunis, toisella sijalla tulevat runollisuus ja tyyli; tässä tyylillä tarkoitetaan runomittojen muodostamaa kokonaisuutta, runollisuus-sanan merkityshän on ilmeinen.

Tarvitaan toimivia ihmisiä, joiden kunkin täytyy välttämättä olla jonkinlaisia luonteeltaan ja ajattelutavaltaan; sen perusteella heidän tekonsa ovat, mielestämme, tietynlaisia.

ajatus ja luonne, näistä puolestaan onnistuminen tai epäonnistuminen riippuu.

ilmenee kun ihminen esittää perusteluja tai lausuu käsityksiään: dialogi

Tehtävä. Mieti joitain tuntemiasi ihmisiä. Ajattele heidän luonnettaan; yritä määritellä henkilön luonne - miten hän toimii. Kuvittele henkilösi perustelemassa (epäilyttävää) tekoaan. Olisiko joku toinen tehnyt samoin?

Tehtävä. Kirjoita kuvaus muutamasta kuvitteellisesta henkilöstä, ennen kaikkea heidän luonteestaan. Sommittele tapahtumasarja, jolla on sattumasta johtuva alkusyy, mutta tapahtumat etenevät sen mukaisesti miten yksi henkilösi, yksinään, toimii luonteensa mukaan. Seuraavaksi ota kaksi muuta henkilöä, luonteineen, ja aseta heidät vastaavaan alkutilanteeseen. Mitä sitten tapahtuu?

Tehtävä. Mieti mikä näistä tekijöistä muodostaa sen miten "jäljitellään". Kaksi tekijää muodostaa sen, millä "jäljitellään" - mitkä? Loput kolme ovat sitä mitä "jäljitellään".

on tapahtumien rakenne eli juoni, sillä tragedia ei ole niinkään ihmisten kuin toiminnan ja elämän jäljittelyä, ja elämä on toimintaa, ei oleskelua.

Ihmiset ovat tietynlaisia luonteeltaan, mutta tekojen ansiosta he tulevat onnellisiksi tai onnettomiksi.

Tragediassa ei toimita jotta jäljiteltäisiin luonteita, vaan luonteet sisältyvät siihen.

Tekoihin liittyen tragedian päämäärä eli keskeisin seikka on tapahtumat ja juoni. Niinpä tragediaa ei synny ilman toimintaa, ilman luonteita se sen sijaan voisi olla mahdollinen.

Jos joku asettaa peräkkäin tyyliltään ja ajattelultaan kuvaavia ja mainioita vuorosanoja, jotka ilmaisevat luonnetta, hän tuskin saa aikaan tragedialle ominaista vaikutusta, sen päätarkoitusta, pikemmin sen saa aikaan teos, jossa juoni ja tapahtumien sommittelu on hyvä, vaikka tyyli ja sanonta olisi puutteellista.

Käännekohdat ja tunnistamiset, tragedian vaikuttavimmat keinot, ovat juonen osia.

Aloittelija pystyy hiomaan sanonnan ja terävöittämään luonteenkuvauksen pikemmin kuin sommittelemaan juonen.

Tehtävä. Mitkä entiset tai nykyiset proosakirjailijat ovat kirjoittaneet myös draamaa? - Entä toisin päin?

(3) kolmas tekijä on ajatus, eli kyky ilmaista tilanteeseen kuuluvin sanoin ja sopivalla kielellä se, mitä tilanne edellyttää;

Entisaikaan runoilijat panivat henkilönsä puhumaan kuin valtiomiehet, nykyään kuin juhlapuhujat: yhtäkaikki valintatilanteessa luonne ratkaisee henkilön pyrkimykset, mitä hän tavoittelee tai karttaa.

(4) neljäntenä on tyyli, eli tapa millä ajatus sanallisesti ilmaistaan; se on yhtä tärkeä niin runomittaisessa kuin suorasanaisessakin kielessä

(5) näyttämöllepanolla ja esityksellä on vähiten tekemistä runouden kanssa, niin lumoavasti kuin se vaikuttaakin yleisöön; näyttämöllepanon teho riippuu pikemminkin lavastajan kuin runoilijan taidosta

Tehtävä. Mieti oma kantasi tragedian laadun määräävien osatekijöiden suhteen.

Tragedia siis jäljittelee loppuunsuoritettua ja kokonaista toimintaa, jolla on tietty lajuus; voi olla myös kokonaisuus ilman määriteltyä laajuutta.

Loppu kehittyy muun seurauksena, joko välttämättä tai useimmiten; sen jälkeen ei tule enää mitään.

Keskikohta on itsessään seurausta toisesta (edellisestä) ja sitä seuraa toinen (tilanteet etenevät).

Kovin pieni on vaikea havaita, ylettömän suurta ei nähdä kokonaisuudeksi; kaunis on sopiva kooltaan ja järjestyksen aikaansaamaa; laajuus on riittävä kun peräkkäiset tapahtumat todennäköisyydestä tai välttämättä kääntyvät onnettomuudesta menestykseen tai (etenkin) päinvastoin.

Juoni ei ole yhtenäinen siksi että se käsittelisi yhtä henkilöä, sillä yhdelle ihmiselle tapahtuu lukemattomia asioita, joista ei suinkaan muodostu kokonaisuutta ja yhtenäistä toimintaa. Hyvä runoilija, kuten Homeros, ei sisällytä Odysseiaan kaikkea mitä Odysseykselle tiedetään tapahtuneen, vaan kokoaa teoksen yhden toiminnan ympärille, jättäen pois epäoleellisen.

Osien tulee koostua tapahtumista siten, että jos joku osa siirretään toiseen paikkaan tai otetaan pois, kokonaisuus muuttuu tai hajoaa. Sellainen mikä voidaan liittää kokonaisuuteen tai poistaa siitä ilman tuntuvia seurauksia, ei ole kokonaisuuden oleellinen osa.

Runoilijan tehtävä ei ole kuvata tapahtunutta (dokumentti), vaan sitä mikä saattaisi tapahtua, sitä mikä on todennäköistä tai välttämätöntä (fiktio). Runous on historiaa fisosofisempaa ja vakavampaa.

Yleinen totuus on sitä, mitä tietynlainen ihminen, luonteensa mukaisesti, joko todennäköisesti tai välttämättä sanoo tai tekee tietyssä tilanteessa: tähän runous pyrkii, vaikka se antaa henkilöille nimet.

episodeja ei yhdistä toisiinsa todennäköisyys tai välttämättömyys. Usein aiheesta yritetään saada irti enemmän kuin siinä on, ja väkisin sekoitetaan asioiden luonnollinen järjestys.

Paitsi loppuunsuoritettua toimintaa tragedia esittää tekoja jotka herättävät pelkoa ja sääliä.

Sattumanvaraisista tapahtumista ihmeellisimmiltä tuntuvat ne jotka näyttävät tapahtuneen ikään kuin tarkoituksella.

Tehtävä. Tutki jotain klassista tragediaa, Aiskhyloksen, Sofokleen tai Euripideen kirjoittamaa. Kirjoita lyhyt juoniselostus.

On olemassa yksinkertaisia juonia, mutta monisäikeisissä muutokseen liittyy käännekohta tai tunnistaminen tai molemmat, ja näiden täytyy johtua juonen rakenteesta, niin että ne ovat välttämätön seuraus siitä mitä on aikaisemmin tapahtunut.

Käänne merkitsee toiminnan suunnan kääntymistä vastakkaiseen suuntaan - todennäköisyyteen tai välttämättömyyteen perustuen

Muutos tietämättömyydestä tietämiseen tapahtuu kun outo henkilö tai asia, joskus myös esine, havaitaan tutuksi ja sen johdosta siirrytään joko ystävyydestä vihaan tai vihasta ystävyyteen ja, parhaaseen tunnistamisen lajiin liittyy käännekohta. Näin tunnistaminen ja käänne saa aikaan pelkoa tai sääliä.

Kärsiminen on vahingoittavaa ja tuskallista, kuten näkyvillä tapahtuva kuoleminen.

Tehtävä. Tutki jotain mieleistäsi näytelmää tai elokuvaa. Etsi teoksesta käännekohdat ja tunnistamiset. Onko teoksessa kärsimystä?

ovat: johdanto, episodit, päätös sekä kuoro-osat (joihin sisältyy johdannon jälkeinen sisääntulo, parodos ja episodeja erottava laulu, stasimon); joissakin tragedioissa on lisäksi yksinlauluja ja kuoron ja näyttelijöiden esittämiä valituslauluja.

Tehtävä. Nykyinen hollywood-elokuva on rakenteeltaan kolminäytöksinen. Katso kello kädessä a.o. filmejä teatterissa, televisiosta tai videolta: noin 25-30 minuttia filmin alusta niissä on useimmiten käännekohta. Tee havaintosi!

Tehtävä. Tutki näytelmätekstejä. Vanhat on kirjoitettu usein neljään tai viiteen näytökseen, modernit näytelmät taas kahteen (jotta yleisö saisi väliaikansa!) - mutta yritä sinä rakentaa näistä kolminäytöksisiä malleja: alku, kohtalokas käänne, pitkä keskiosa, ratkaiseva käänne, loppuselvitys. Miten onnistut?

Kelpo miestä ei pidä panna suistumaan onnesta onnettomuuteen, sillä se ei herättäisi meissä pelkoa tai sääliä, vaan närkästystä.

Jos kelvoton mies nousee onnettomuudesta onneen se ei herätä pelkoa eikä sääliä, siinä ei ole mitään traagista.

Jos perinpohjin kelvoton mies syöksyy onnesta onnettomuuteen vedotaan tosin inhimillisiin tunteisiin, mutta se ei herätä pelkoa eikä sääliä. Me tunnemme sääliä, jos joku kärsii suotta, pelkoa tunnemme jos hän on kaltaisemme.

Jäljelle jää henkilö, joka ei kuulu mihinkään näistä ryhmistä. Hän kuuluu kunnioitettuihin ja onnekkaisiin, mutta hän ei ole erikoisen hyveellinen tai oikeamielinen. Häntä ei syökse onnettomuuteen pahuus tai kehnous vaan tietämättömyydestä johtuva suuri rikkomus: hamartia

Tehtävä. Lue tai katso suomalaisia draamoja. Miten niissä toteutuu Aristoteleen käsitys hyvästä tragediasta (lue: vakavasta draamasta)?

Tehtävä. Tutki westerniä, kaurismäki-elokuvia, ranskalaisia ja italialaisia filmejä. Löydätkö näistä Aristoteleen vaikutusta?

Nainen ja orjakin voi olla hyvä, vaikka edellinen kenties on alempiarvoinen, jälkimmäinen täysin arvoton olento.

Luonteiden on oltava soveliaita: näytelmän henkilö voi olla miehekäs, mutta ei ole soveliasta, että naisesta tehdään sellainen.

Luonteen täytyy jäljitellä johdonmukaisesti henkilöä. Epäjohdonmukaista on jäljiteltävä johdonmukaisesti epäjohdonmukaisesti.

Luonteenkuvauksessa on myös etsittävä sitä, mikä on joko todennäköistä tai välttämätöntä, niin että puhe ja toiminta ovat joko välttämätöntä tai todennäköistä seurausta henkilön luonteesta.

Myös loppuratkaisun täytyy olla tapahtumien luonnollinen seuraus eikä siihen saa vaikuttaa jumalan puuttuminen asioiden kulkuun: theos apo mekhanes. Jumalallista ihmettä käytettäköön vain varsinaisen näytelmän ulkopuolelle jäävissä tapahtumissa. Jätämme jumalille kyvyn nähdä kaiken.

Tehtävä. Valitse jokin Aiskhyloksen, Sofokleen, Euripideen tai Shakespearen tragedia, vähintään kaksi eri näytelmää kahdelta eri kirjailijalta. Vertaa näiden luonteenkuvausta keskenään. Vertaa luonteenkuvausta keskeisten naisroolien osalta. - Mitä havaintoja teet?

runoilija asettaa tapahtumat silmiensä eteen niin että hän näkee ne tarkkaan, ikään kuin olisi läsnä. On elettävä mukana tapahtumissa ruumiin liikkeitä myöten. Vakuuttavimpia ovatkin runoilijat jotka ovat kirjoittaessaan itse kuvaamiensa tunnetilojen vallassa.

Joka tapauksessa, ensin on suunniteltava tarinan runko, sitten sitä käydään kehittelemään episodeittain.

Jokaiseen tragediaan kuuluu toisaalta ongelma, toisaalta ratkaisu. Ongelman muodostavat tavallisesti tragedian ulkopuoliset ja jotkut siihen kuuluvat tapahtumat, muu on ratkaisua.

Ongelma asetetaan jaksossa näytelmän alusta siihen kohtaan, missä käänne onneen tai onnettomuuteen tapahtuu. Ratkaisuvaihe kestää käännekohdan alusta näytelmän loppuun.

Eeppisestä kokonaisuudesta ei pidä tehdä tragediaa. Eeppiseksi sanotaan sellaista, jossa on useita juoniaineksia.

Metafora syntyy, kun asialle annetaan nimi, joka varsinaisesti kuuluu jollekin muulle.

1.3 Aristoteles ja Runousoppi